Yltäkylläisyydestä köyhyyteen on lyhyt matka

Olin viikon maassa, johon meillä Vakuutusväen Liitossa on läheinen suhde. Siinä maassa ammattiyhdistysliike ajoi pitkään minimipalkan nostamista 73,83 eurosta 104,33 euroon kuukaudessa. Palkallisen sairausloman pituus on 15 päivää vuodessa.

Siellä äitiysloman pituus on muutettu viime vuonna 60:stä 90:een päivään. Silti on yhtiöitä, joissa uutta lakia ei noudateta. Yksi tärkeimmistä neuvoteltavista asioista työpaikoilla on imetyksen mahdollistaminen ja järjestäminen.

Naisten osallistuminen työelämään ja ylipäätänsä vaikkapa ammattiyhdistystoimintaan on vaikeaa. Syynä tähän ovat yhteiskuntarakenne ja perinteet. Naisten määrä työpaikoilla, ammattiliittojen johtotehtävissä ja aktiiveina on surullisen alhaalla. Naisista 10 prosenttia työskentelee finanssialalla ja ammattiliittoon kuuluu naisista 12 prosenttia.

Sakeaa ilmaa ja pimeää iltaa

Siellä ilma on sakeaa ja on vaikea hengittää saastuneisuuden vuoksi. Parin tunnin ulkona olemisen jälkeen yskimisestä ei ole tulla loppua. Osa viemäreistä oli pettänyt ja niiden sisältö valuu pitkin katuja. Kadulla makaa kuolemaa odottavia ihmisiä, kuolleiden koirien vieressä.

Katuvaloja ei ole. Kun pimeä koittaa viiden aikaan, liikkuminen kuoppaisilla kaduilla on vaikeaa. Tuliaisina viedyt heijastimet olivat mieluisia.

En ole koskaan nähnyt niin paljon liikennettä kaduilla, joiden ylittämisen tekee jokainen henkensä kaupalla. Suojatie ei ole lupaus turvasta, päinvastoin. Opin äkkiä ylittämään kadun paikallisten keskellä, juosten ja väistellen moottoripyöriä. Sääliksi kävi kahta lehmää, jotka olivat jääneet kaistojen väliin ”vangiksi”, ei kenenkään maalle.

Tässä maassa tapasin ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Opin, että ajalla ei ole niin merkityksellistä käsitettä. Kyllä sitä ehtii. Opin saavutuksista ja niistä iloitsemisesta sydämen pohjasta asti.

Opin, että vaikka olisi maailman äärissä, tavoiteltavat asiat ammattiliitoissa ovat samoja, kuten miten saada nuoret mukaan. Pysähdyttävin hetki oli, kun kokousväen ainoat ay-aktiivinaiset lähtivät kotiin ennen kokousten päättymistä, koska kotiasioissa ei ole tasa-arvosta tietoakaan.

Upeaa ja tärkeää työtä

Sain monta uutta ajatusta, herätyksiäkin. Ymmärsin kuinka paljon tehtävää vielä on ja toisaalta kuinka paljon sikäläiset kollegat ovat saaneet jo aikaan. Ylpeys nousi pintaan.

Sydämeni jäi sinne, niihin ihmisiin, niihin tapaamisiin työpaikoilla. Vilkkaisiin keskusteluihin ja kiihkeään debattiin, jonka sain aikaan ottamalla esiin naisten aseman parantamisen.

Muutamien tuntien lento erottaa meidät Nepalin köyhyydestä. Ne tunnit erottavat meidän loistavan infrastruktuurin, sosiaaliturvan, lämmön kodeissa, riittävän ruoan ja luonnon turvan nepalilaisista ystävistämme.

Pidetään huolta toisistamme

VvL on ollut erittäin maltillisella summalla mukana SASK:in finanssialan hankkeessa Nepalissa ja Bangladeshissä. Olemme yhdessä auttaneet saamaan ammattiyhdistystoimintaa pystyyn niin liitto- kuin yhtiötasolla.

Työssä on onnistuttu hyvin, vaikka Nepalia on koetellut esimerkiksi tuhoisa maanjäristys. Silti on saatu aikaan talokohtaisia sopimuksia, ammattiyhdistyksiä moneen vakuutusyhtiöön ja mikä merkittävintä 50 000 alalla työskentelevästä 16 000 on liittynyt ammattiliiton jäseneksi. Tätä työtä on syytä jatkaa.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta osallistua hankkeen tarkastusmatkaan. Työ siellä on arvojemme mukaista ja tukeminen on tärkeää. Ystävälliset kollegamme lähettivät hymyilevät kiitokset avusta.

Kannan kokemusta pitkään sydämessäni. Koen huonoa omaatuntoa tästä millimetrin tarkasta yltäkylläisyydestä ja lämpimistä huoneista, joista Suomessa saamme nauttia.

PS. Namaste  teille kaikille. Rauhallista joulua ja onnea sekä iloa alkavalle vuodelle! Pidetään toisistamme huolta!

Lissu
Kirjoittaja on Vakuutusväen Liiton puheenjohtaja