Ei palkkakeskustelua, vaan keskustelua palkoista

Vakuutusalan huonot palkat puhuttavat säännöllisesti. Usein kuulen, että alalla tehtävä työ on vaatimustasoltaan asiantuntijatyötä, mutta palkka on ihan jotakin muuta kuin asiantuntijan palkka. Lisäksi pitäisi olla samaan aikaan sielunhoitaja ja myyntitykki, välillä myös insinööri tai oikeusoppinut. Tämä kaikki pienellä vakuutusalan palkalla.

Pastorien keskimääräinen kuukausiansio on reilut 3 100 euroa. Myynnin ja markkinoinnin kuukausipalkat liikkuvat reilusti yli 4 000 euron tienoilla. Vastavalmistuneen insinöörinkin palkkasuositus on 3 000 euroa kuukaudessa ja tuoreen lakimiehen yli 3 500 euroa.

Entä mihin asettuu vakuutusalan asiantuntijan työ esimerkiksi palkkaluokassa D, joka on EK:n tilastotietojen mukaan se kaikkein yleisin palkkaryhmä? Työehtosopimuksen mukainen palkkaminimi on 2 197 euroa. Kyllä, luit oikein. 2 197 euroa. Samaisten ansiotilastojen mukaan vakuutusalan asiakaspalvelutehtävissä ei päästä lähellekään kolmen tonnin kuukausipalkkoja. Jokin on siis pielessä ja pahasti.

Ongelmana on myös se, että vakuutusalan toimihenkilöillä on huono palkkatietämys. Suurella osalla kyselyyn vastanneista ei ole käsitystä siitä, miten oma palkka määräytyy ja mitä pitäisi tehdä toisin, että palkkaa saisi lisää. Palkkausjärjestelmät koetaan usein vaikeaselkoisiksi ja hankalasti tulkittaviksi, eikä nähdä palkkauksen kytkentää omaan työhön. Järjestelmien avoimuus ja läpinäkyvyys toteutuu vain paperilla.

Tarvitaan siis rutkasti lisää keskustelua palkoista ja ennen kaikkea palkkauksen perusteista. Palkkakeskustelun aika on vasta sitten, kun pohjat ovat kunnossa.

Sari
Kirjoittaja on liiton koulutuspäällikkö