Osaatko kuunnella itseäsi?

Minulle on tullut tavaksi kuunnella itseäni päivittäin. Pysähtyminen omien reaktioiden ja tunteiden ääreen tekee hyvää.

Vei jonkin aikaa oppia hyväksymään pinnalle nousevat ajatukset ja tunteet sellaisinaan. Silmät voi sulkea hetkeksi ja antaa ajatusten ja tuntemusten tulla esiin sellaisina kuin ne tulevat. Ja antaa niiden myös mennä.

Pikkuhiljaa mieli ja keho ovat oppineet olemaan hetken hiljaisuudessa. Metromatkan alku, ennen kuin vastaan puhelimeen tai siirtyminen kokoukseen ovat minulle sopivia hetkiä keskittyä hetkeksi hengittämään ja kuuntelemaan, miltä tuntuu ja mitä kuuluu.

Vähintään kerran viikossa pysähdyn pidemmäksikin ajaksi. Levollisuus valtaa tilaa levottomuudelta.

Yhdessä ajattelemisen taito

Tunteita nostavat myös maan hallituksen muutosesitykset työelämän sääntelyyn. Keskusjärjestöjä ja ammattiliittoja syyllistetään vanhasta kiinni pitämisestä ja näköalattomuudesta tulevaisuuden työhön.

Entä jos kokeilisimme aitoa dialogia? Kuuntelisimme toisiamme ilman vastarintaa tai pakkoa, kunnioittaisimme toisiamme, odottaisimme ja välttäisimme oletuksia ja varmoja mielipiteitä. Puhuisimme suoraan omista tunteista ja siitä, mitä on tarpeen sanoa. Yhdessä ajattelemalla voisimme yhdessä luoda jotain uutta.

Yhdessä ajattelemista ja yhdessä uuden luomista toivon myös vakuutusalan työnantajille ja henkilöstölle. Yrityskohtaisen sopimisen laajat mahdollisuudet jäävät käyttämättä, jos uutta ei luoda aidosti yhdessä. Osaamattomuuteen työehtosopimuksen sisällöstä saa helposti apua.

Kunnioitus toisiamme kohtaan lähtee meistä jokaisesta. Uuden luominen ei onnistu sanelemalla ja vastakkainasettelulla.

Kirsi
Kirjoittaja on Vakuutusväen Liiton toiminnanjohtaja