Blogi: Missä mielesi vaeltaa?

Karmea keli.  Myöhässä työpaikalle. Läppäri auki. Hirvittävästi sähköposteja. Bussissa ei istumapaikkaa, sähköpostit tsekkaamatta. Ensimmäinen kokous viiden minuutin päästä. Mitähän muuta tänään on edessä?

Toivottavasti kuvaus ei ole sinun työpäiväsi aamusta. Minulla on joskus ollut tuollaisiakin aamuja. Mielentila ei silloin lupaa ainakaan aamupäiväksi hyvää. Stressi painaa heti päälle. Ja illalla mielessä pyörivät ne asiat, jotka jäivät kiireisen päivän aikana tekemättä.

Oman itseni pomo

Pieni päätös käynnisti isomman muutoksen. Päätin kokeilla, osaanko olla selailematta sähköpostia bussissa. Koville se otti aluksi, varsinkin aamuisin. Pikkuhiljaa opin rytmittämään työpäiväni siten, että sähköposteille on oma aikansa, kuten myös sosiaaliselle medialle.

Moni asia työpäivässä lähti muuttumaan, kun kiinnitin huomioni koko ajanhallintaani. Aloin johtaa itseäni. Asiat eivät jää roikkumaan, kun suunnittelen niille realistisen aikataulun ja pidän aikataulusta kiinni. Työt, työpäivät, viikot ja keskeneräiset asiat eivät paina entisen lailla harteilla. Keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Jätän väljyyttä kalenteriin yllättäville asioille. Harjoittelemalla opin keskittymään juuri siihen kokoukseen, jossa olen, tai siihen tehtävään, jota juuri teen.  

Liikaa ei voi luvata muille, eikä itseäkään kannata huijata. Päivässä on 24 tuntia, eikä jokaista tuntia voi omistaa työlle.

Kokeilepa, mitä tapahtuu, kun keskityt vapaa-ajallakin juuri siihen ihmiseen, kenen kanssa olet. Tai kun huomiosi on siinä mitä teet, vaikkapa siivoamisessa tai ruoan valmistamisessa. Ehkäpä sinäkin huomaat olevasi rennompi, saavasi enemmän aikaiseksi, ehdit tehdä sinulle mieluisia asioita ja nukut paremmin?

Ainaiset keskeytykset

Aikataulupaineiden lisäksi työpäiviin mahtuu toistuvia keskeytyksiä. Tietoa tulvii monesta kanavasta. Palavereita riittää. Työkaverilla on asiaa, esimiehen tukea tarvitaan, puhelin soi, viestit piippaavat. Kaikkiin keskeytyksiin en voi vaikuttaa. Suhtautumiseeni keskeytyksiin voin aina vaikuttaa.

Jatkanko käynnissä olevaa tehtävää samalla, kun yritän näennäisesti kuunnella työkaveria tai puhelua? Vai teenkö tietoisen päätöksen ja siirrän huomioni täysin työkaveriini tai puhelimessa olevaan henkilöön ja hänen asiaansa? Taidat tietää, kumman tavan kannattaa antaa vallata entistä enemmän tilaa.

Miksi antaisin sellaisen keskeytyksen, joka kuuluu työhöni ja johon en voi vaikuttaa, ärsyttää tai häiritä mieltäni? Miksi en hoitaisi kohtaamista ja asiaa keskittyneesti ja olemalla läsnä?

Moneen keskeytykseen voin vaikuttaa. Helppoja päätöksiä on ollut ottaa äänet pois mobiililaitteista. Somelle, viesteille ja sähköpostille on oma aikansa. Puhelin hälyttää värisemällä. Varaan aikaa soittopyynnöille.

Minkälaisia kokemuksia keräät?

Nykyään on tarjolla monenlaisia kursseja ja kirjoja, jotka lupaavat, että meistä tulee parempia ihmisiä ja hyvinvointimme kohenee. Mikään kurssi tai kirja ei auta, ellemme itse halua muutosta ja innostu kokeilemaan edes yhtä joka puolelta tulvivista vinkeistä.

Yksi minua koskettanut vinkki oli pitää epämiellyttävien kokemusten päiväkirjaa viikon ajan. Oli muuten karmea viikko. Oli epämiellyttäviä kohtaamisia, epäonnistuneita kokouksia, huonoa säätä, mautonta ruokaa, kurja kirja, surkeita televisio-ohjelmia…

Mitä tuosta viikosta opin? Se mihin mieleni suuntaan ja huomioni keskitän, hallitsee mieltä, havaintoja, ajatuksia. Seuraavaksi pidin miellyttävien kokemusten päiväkirjaa viikon ajan. Miten upea viikko! Täynnä hyvää mieltä, hyvää oloa, ihmisten kohtaamiset olivat onnistuneita, kokoukset sujuivat, ruoka maistui…

Otin tavaksi pitää kerran viikossa vähintään yhden päivän ajan miellyttävien kokemusten päiväkirjaa. Loppujen lopuksi ihan pienilläkin arjen muutoksilla voi olla yllättävän iso merkitys. Omaa uteliaisuutta ja kokeilunhalua kannattaa ruokkia.

Kirsi
Kirjoittaja on Vakuutusväen Liiton toiminnanjohtaja