Oman onnensa nojassa

Moni kokee, että laadukkaaseen työntekoon ei anneta mahdollisuutta kiireen takia.

Työntekijöiden mitta alkaa olla täynnä. Työhyvinvointikyselyn
mukaan joka toinen on hakenut tai harkinnut hakevansa uutta työpaikkaa. Enemmistö on sitä mieltä, että työn määrä on ylittänyt sietokyvyn.

Kiire ja kasvaneet vaatimukset saavat monen tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Yhä useampi uupuu, kärsii unettomuudesta ja keskittymisongelmista eikä jaksa pitää riittävästi huolta itsestään. Tämä käy ilmi liiton tuoreesta työhyvinvointikyselystä.

Henkilöstöä kuormittaa koulutuksen puute. Joka toinen on sitä mieltä, että työaikaa ei riitä koulutukseen eikä uusien asioiden omaksumiseen. Tilanne on kestämätön alalla, jota säätelevät voimakkaasti lait ja direktiivit. Muutoksia ja päivityksiä tulee tasaiseen tahtiin ja ne pitää pystyä omaksumaan pikavauhtia.

– Työssä on runsaasti muistin varassa olevaa nippelitietoa. Järjestelmät eivät keskustele keskenään, joten asioiden kirjaaminen ja seuraaminen monesta eri järjestelmästä on hankalaa ja muistin varassa.

Moni kokee, että henkilöstöltä edellytetään enemmän kuin mihin heidät on koulutettu. Uudet, entistä vaativammat työt kiehtovat, mutta kylmiltään niiden pariin ei haluta joutua. Uusien asioiden sisäistämiseen pitäisi olla enemmän aikaa.

– Itsensä kehittämisen mahdollisuuksia ei ole kuin työtahdin kiihdyttämisessä.

Moni kokee, että laadukkaaseen työntekoon ei anneta mahdollisuutta tai keinoja. Koulutuksen ja ajan puute nakertaa motivaatiota, kun asiakkaita ei voi palvella parhaalla mahdollisella tavalla.

– Työ on pelkkää ongelman ratkaisemista vaillinaisilla tiedoilla.

Ulkoistettu ajankäytön ongelma

Vastuu kouluttautumisesta ulkoistetaan yhä herkemmin työntekijälle. Uusi asia on opittava mutta aikaa ei anneta. Koulutukseen pääsy voi vaatia paitsi priorisointia, myös kollegojen joustoja ja jopa kovia kyynärpäitä. Opiskeluun ei jää aikaa, jos sitä ei ota.

Yhä useammin koulutus pitää itse kalastella verkosta ja seuloa, mikä on oman työn kannalta oleellista tietoa ja mikä ei. Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että yhteinen linja ja työohjeet hämärtyvät.

– Tuntuu, että ihmiset on jätetty oman onnensa nojaan.

Digiuskoa ja katastrofitunnelmia

Tulosta tahkoavan alan työtahti on kiihtynyt vuosi vuodelta. Samalla väkeä on vähennetty digimantraa hokien ennen kuin digitalisaatio on edes vähentänyt töitä.

– Yt:t veivät tiimistäni kaksi kollegaa, mutta työmääriin se ei ole vaikuttanut. Nyt kaksi tekee neljän työt.

Joillain työpaikoilla työtilannetta luonnehditaan jatkuvaksi ajolähdöksi tai tulipalojen sammuttamiseksi. Omia töitä ei ehdi tehdä, kun kiireelliset asiat ajavat niiden ohi. Hoidettavia asioita tulee tauotta esimerkiksi netin, chatin ja puhelimen kautta.

Ylitöitä tekemällä pysyy tahdissa mukana

Ylityöt ovat osalle ainoa vaihtoehto pysyä edes jotenkin tahdissa mukana.

– Työtilanne on katastrofaalinen, olemme päässeet tiimissämme jo ns. hälläväliä-asenteeseen, koska omalla tekemisellämme työtilanne ei valitettavasti palaudu.

Monet kertovat saldojen olevan tapissa, mutta sekään ei riitä. Osa purkaa jonoja viikonloppuisin ylitöinä.

– Viikonloppuylitöihin painostetaan todella kovasti, vaikka ylitöiden pitäisi olla vapaaehtoisia. Kaikki työntekijät ovat aivan uupuneita ja loppu, koska kova stressi on jatkunut liian pitkään, monta vuotta.

Tulevaisuus huolestuttaa, sillä monia mietityttää, kenelle on töitä digimaailmassa ja mitä niiden töiden tekeminen ihmiseltä itseltään edellyttää.

– Kunpa tietäisi, mitä meiltä odotetaan tulevaisuudessa. Työpaikalla asiasta ei puhuta avoimesti. Kerrotaan vaan, että pitää olla valmis muutokseen.

Avokonttorit ongelmallisia

Myös työskentelytilat ovat muuttuneet yhä haastavammiksi. Yhä useampi tekee töitä avokonttorissa, kylki kyljessä kollegan kanssa. Ihmisten välillä ei välttämättä ole edes sermejä suojaa antamassa ja ääntä vaimentamassa. Avotilan ilmanvaihto ei aina riitä eikä melulta vältytä.

– Metelin johdosta kärsin usein päänsäryistä. Meteli lisää huonotuulisuutta, kiukustun helposti, kun en pysty keskittymään kunnolla. Olemme toivoneet sermejä ja vastamelukuulokkeita, mutta asia ei ole edennyt.

Avokonttorit säästävät epäilemättä kiinteistökustannuksia. Mutta kuinka suuri säästö lopulta on, kun samalla monen työteho alenee taustamelun takia? Lisäksi taudit leviävät tehokkaasti ja sairauslomat lisääntyvät helposti.

Eristäytymistä ja ihmisten välttelyä

Kiire ja kuormitus eivät tunnu vain töissä vaan kulkevat monen kotiin päänsärkyinä, ärtyisyytenä, väsymyksenä ja vetämättömyytenä.

– Unet ovat menneet, keskittymiskyky huono, pinna on lyhyt ja muisti pätkii.
Työntekijöiden oletetaan olevan väsymättömiä ikiliikkujia, alituisesti ahertavia automaatteja. Todellisuudessa kaikki eivät jaksa työpäivän jälkeen lähteä liikkumaan tai hoitaa itseään.

Päivä puhelinluureissa vaatii helposti veronsa. Vapaa-aikana ei halua olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, koska ei jaksa enää sosiaalista vuorovaikutusta. Ystävätkin saattavat jäädä.

– Tarvitsen lepoa yhä enemmän. Olen vähentänyt ystävien tapaamista ja alkanut eristäytyä.

Onneksi monet pystyvät yhä pitämään työn ja vapaa-ajan erillään. Työasiat saattavat ehkä käväistä mielessä, mutta eivät pilaa vapaa-ajan viettoa.

– Pyrin jättämään työasiat työpaikalle, mutta väkisinkin sitä alkaa aina illalla miettiä, millainen rumba seuraavasta päivästä tuleekaan…

Nyt tarvitaan tekoja

Nyt työnantajilta tarvitaan pikaisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Yhteistyölle on hyvät lähtökohdat, sillä alan esimiestyöskentely saa vastaajilta hyvät arvosanat.

Tilanne on mahdollista vielä korjata, kun se tehdään yhdessä henkilöstön ja yhtiöiden johdon kanssa.

Sitaatit on poimittu työhyvinvointikyselyn vastauksista.

Satu Lehmuskoski
Kuva Rodeo