Paikallista pakottamista vai sujuvaa sopimista?

Paikallinen sopiminen tuntuu työnantajien mukaan olevan lääke lähes jokaiseen työmarkkinoiden vaivaan kuten kasvuun, työttömyyteen, jäykkyyteen, palkkaukseen, työaikoihin jne. 

Miksi tätä ihmelääkettä ei käytetä?  Esimerkiksi vakuutusalalla paikalliseen sopimiseen on varsin laajat mahdollisuudet. Yhdessä voidaan sopia vaikkapa viikonlopputyöstä, palkkausjärjestelmästä ja lomarahojen vaihtamisesta vapaiksi. Mahdollisuuksia on vaikka mihin. 

Mutta onko valmiutta? Onko työnantajalle mieluisampaa turvautua direktioon ja sanella ehdot yksipuolisesti kuin neuvotella henkilöstön edustajien kanssa? Kumpuaako kaipaus kuitenkin halusta heikentää aiemmin sovittua tai sopia työehtosopimuksia heikommista ehdoista? Työehtosopimuksen minimitasoa paremmista ehdoista on varmasti helppo saada  yhteisymmärrys aikaan. 

Kuka turvaisi henkilöstön edustajaa?

Jotta paikallisessa sopimisessa päästäisiin eteenpäin, luottamusta pitäisi lisätä ja henkilöstön edustajien asemaa pitäisi parantaa. Vakuutusalalla paikalliset sopimukset tekevät jäsenyhdistykset, joiden puheenjohtajilla ei ole tehostettua työsuhdeturvaa. 

Paikalliset neuvottelut eivät mene aina kuin Strömsössä, mikä voi aiheuttaa melkoisen henkilökohtaisen riskin yhdistyksen puheenjohtajalle. Erimielisyys neuvottelupöydässä voi  olla melkoista myrkkyä urakehitykselle tai jopa työsuhteelle. 

Tiedonsaanti ja koulutus kuntoon

Henkilöstön edustajat eivät ole muutenkaan tasavertaisessa asemassa neuvottelupöydässä. Heillä tietoa ei ole samalla tavalla saatavilla kuin työnantajilla. Lisäksi henkilöstön edustaja voi tuntea itsensä varsin pieneksi ja osaamisensa vajavaiseksi, jos toisella puolella pöytää istuu työnantajan HR-ammattilaisten ja juristien rivistö. Jotta aidosta paikallisesta sopimisesta voidaan puhua, työntekijöiden koulutus- ja tiedonsaantipuoleen pitää satsata. 

Yhdessä sopien löydetään varmasti tehokkaita ja tuottoisia yrityskohtaisia tapoja toimia. Mahdollisuuksia on, mutta onko valmiutta? Ideanahan on, että molemmat osapuolet hyötyvät. 

Satu
Kirjoittaja on Vakuutusväen Liiton viestintäpäällikkö