Pelkään, että jotain ikävää ja kallista tapahtuu

Joskus posti pelottaa. Pari kymppiä normaalia isompi lasku riittää saamaan talouden pois tasapainosta, koska yhtään ylimääräistä ei ole. Kodinkoneen hajoaminen tuntuu kukkarossa kuukausikaupalla, kun korjauskulut tai uuden koneen osamaksut kuormittavat tiukkaa taloutta. Hampaan vihlominen kiristää hermoa, koska hammassäryn kanssa ei pysty elämään, mutta hampaan paikkaamiseen ei ole varaa. Tällaisia tarinoita kertoivat Vakuutusväen Liiton jäsenet siitä, kun palkka ei riitä.

Vakityöpaikka on aiemmin ollut monelle se virstanpylväs, jonka jälkeen on uskaltanut suunnitella tulevaisuuttaan. Sitä mihin asettuu, miten asuu, perustaako perheen. Näin ei enää ole.

Pienellä palkalla elävän tulevaisuus on epävarma, vaikka työ olisi vakituinen eikä edes yt-pelko olisi läsnä. Pätkätyöläisen tilanne on vieläkin hankalampi, koska pätkän päättyessä siitä seuraavasta, pienestäkään tilipussista ei ole tietoa.

– Koska palkasta tai tuista ei jää mitään säästöön, tulevaisuus tuntuu kovin epävarmalta. Pelkään, että jotain ikävää ja kallista tapahtuu.

Asua on pakko, muusta voi tinkiä

Köyhyys tuntuu kaikkialla. Asua on pakko jossain, kaikesta muusta voi tinkiä. Tosin vaatimatonkin asuminen nielee kohtuuttoman osan palkasta kasvukeskuksissa. Yksinasujalla tai yksinhuoltajalla yli puolet palkasta voi mennä siihen, että saa katon päänsä päälle. Lisäksi pitää syödä, maksaa välttämättömät laskut ja matkat töihin ja lääkkeet.

– Palkastani jää vuokran, sähkön ja puhelinlaskun jälkeen 500 euroa kuussa.

Varaa ei ole hetken mielenjohteisiin

Pienipalkkaisten taloudessa on tiukka kirjanpito. Varaa ei ole hetken mielenjohteisiin, ei kahden euron kahviin eikä edes 50 sentin veteen kahvilassa. Kuukauden ruokabudjetti voi olla 40 euroa kuussa.

– Välillä tuntuu, että pitäisi pärjätä alle 20 eurolla kuukaudessa.

Ruokalehtien gourmetista on turha haaveilla. Tiukimpina aikoina peruna, riisi tai makaroni erilaisilla mausteilla pitävät nälän loitolla. Vaatteita etsitään kirpputoreilta, lehdet, kirja ja elokuvat lainataan kirjastosta. Kampaamokäyntien välit venytetään mahdollisimman pitkiksi tai kasvatetaan malli, joka ei kampaajaa kaipaa. Silti osa joutuu turvautumaan myös vanhempiinsa.

– Heidän avullaan sain kalusteet asuntooni avioeroni jälkeen.

Jotain extraa lapsille, edes joskus

Monet tarinansa kertoneet ovat yksinhuoltajia. Heidän yhteinen toiveensa on, että joskus voisi tarjota lapsille jotain kivaa. Jotain, joka voisi maksaakin. Viedä vaikka lapsen huvipuistoon tai elokuviin.

– Onneksi kesällä pääsimme ilmaiseksi Särkänniemeen ja muutamaan musiikkitapahtumaan.

Toisaalta kun rahaa ei ole, oppii myös hyödyntämään sellaista, mikä ei maksa mitään. Omaa kuntoa voi hoitaa ilmaiseksi lenkkipolulla tai työpaikan kuntosalilla.

– Lasten kanssa ulkona pystyy tekemään vaikka mitä kivaa. Vain mielikuvitus ja luovuus ovat rajana.

Vaikka kaikesta joutuu tinkimään, silti monet arvostavat monet arkeaan.

– Minulla on ihana perhe, katto pään päällä, terveys, kiva työ ja upeat ystävät. Olen onnellisempi kuin koskaan. Olen ymmärtänyt, raha ei tuo onnellisuutta, vaikka se kovasti jokapäivästä elämää ja mielenterveyttä helpottaisikin.

Rahattomuus lannistaa

Rahattomuus syö henkisesti. Itsetunto on kovilla, kun ahkerasta työnteosta huolimatta joutuu turvautumaan tukiin tai kysymään apua vanhemmilta.

– Rahattomuus ei tunnu pelkästään kukkarossa vaan lannistaa myös henkisesti. Vaikka yritän pitää iloista mieltä yllä, tunnen riittämättömyyttä ja epäonnistumista.

Haaveet haalistuvat rahapulan myötä. Enää ei jaksa unelmoida huvipuistoreissuista tai ulkomaan matkoista, koska edes pieniin pyrähdyksiin ei ole mahdollisuutta.

Rahanpuute on aina läsnä. Se tuntuu päivässä ja yössä. Uni ei tule tai se katkeaa, koska mielessä pyörii erääntyvä lasku, tyhjä jääkaappi tai lapsen hajonneet housut.

– Saatan öisin herätä siihen, että sydämeni pomppii kiivaasti ja minua ahdistaa. Raha-asiat pyörivät mielessä enkä saa nukuttua.

200 euron utopia

Työnantajan huipputulokset ja upeat osinkouutiset kuvottavat ja kiukuttavat, koska itse on palkkauksen perusteella täysin aliarvostettu.  Julkisuudessa kaikuvat vaatimukset lisäjoustoista ja matalapalkkatöistä saavat sydämen hakkaamaan pelosta, voiko palkka vielä entisestään pienentyä.

Pienipalkkaisen ahdinko on lopulta aika pienestä kiinni. Useimmat kirjoittajat kertoivat, että 200 euron korotus auttaisi heidät pois penninvenyttämisen noidankehästä.

– Olisihan se hienoa, jos joka kuukausi saisi edes 200 euron verran ylimääräistä. En silti suostu haaveilemaan mitään niin utopistista.

Sitaatit on poimittu liiton jäsenten kirjoituksista siitä, kun palkka ei riitä.

Satu Lehmuskoski
Kuva Pixabay