Blogi: Työhönpaluun sietämätön keveys

Tunnen itseni erilaiseksi. Mutta minkäs teet, kun lomaltapaluu ei ahdista yhtään. Ei ahdistanut viimeisenä lomapäivänä eikä edes ensimmäisenä aamuna, vaikka juna oli myöhässä ja matkanteko takkusi.  Ei, vaikka mediat pursuavat vinkkejä siitä, miten selättää lomaltapaluuahdistus.

En edes tunne haikeutta siitä, että loma päättyi. On melkein syyllinen olo: miksi minua ei ahdista, vaikka ilmeisesti pitäisi.

Hyvän loman päätteeksi oli kiva tulla töihin. Tänä vuonna reissasimme viimeisen lomaviikon ja se toimi hyvin. Reissun jälkeen olin rennolla mielellä ja loma oli pistetty perheen kanssa pakettiin.

Seuraavana päivänä oli mukava nähdä töihin tulleita kollegoita  ja odottaa seuraavaa lomaltapalaajien saapumiserää.

Malttamattomana odotan sitä, mitä kaikkea työsyksy tuo tullessaan. Syyskuun alussa odottaa suuri jäsenristeily, jonne on tulossa yli 500 jäsentä. Tulossa on myös erilaisia  kampanjoita, jäsenhankintatempauksia, arvontoja ja vaikka mitä muuta mukavaa.

Odotan myös arjen alkamista. En lainkaan pistä pahakseni sitä, että koulu ottaa  hoteisiinsa perheeni teinit ja pitää heidät päivisin eri puolilla kaupunkia. Kuumina kesäpäivinä teineillä on ollut turhankin paljon virtaa ja vimmaa keskinäiseen nahisteluun olemattomista aiheista. Kesän aikana perheessämme on koettu useita kotityökriisejä, on vääryydellä ja viekkaudella laitattu toisen vaatteita ja varusteita, on riidelty kirjasta, jota kukaan ei lopulta lukenut ja koettu pelikorttikahakka, puhumattakaan päivittäisistä suihkuvuorosalaliitoista.

Oikein hyvää lomaltapaluuta ja arjen alkamista kaikille!

Satu
Kirjoittaja on Vakuutusväen Liiton viestintäpäällikkö